DiipaDaapa

Kaikkihan tietää ne huonot ideat, jotka huonoudessaan ovat suorastaan loistavia... Näin kävi taas, huonona vitsinä ilmoille heitetty ajatus, on nyt muhinut pääkopassa muutaman päivän ja pahasti alkaa vaikuttamaan, että se ajatus on toteutettava! Kertoo varmasti minusta paljon, että annan kieron huumorintajuni olla osana päätöksentekoa, mutta klamydian sanoja lainaten "Järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii..."

Olen tässä pähkäillyt blogin aloittamisen kanssa ja sen, kuinka paljon aion itsestäni tänne paljastaa. Asun kuitenkin niin pienellä kylällä, että ainoat harrastukset ovat joko lasten tekeminen tai alkoholisoituminen. Itse kuulun kaiketi johonkin niiden välimaastoon. Kerron nyt kuitenkin jotakin, ihan vaikka sillä uhalla, että joku kaunis päivä tänne eksyisi joku lukija. Vuosia mittarissa on (pikaisen laskutoimituksen suoritettuani) nyt 27, lapsia löytyy kaksi ja niitä karvaisempiakin sen saman kahden verran. Työskentelen päivät kotona ja työn ohella luen tästä itselleni virallista ammattia. Vapaa-aika rajoittuu pitkälti joka toiseen lapsettomaan viikonloppuun, jolloin myönnettäköön kyllä, tulee harrastettua enemmän tuota alkoholisoitumista kuin mitään yleishyödyllistä tai rakentavaa. Uskallan myös tunnustaa lukevani seiskaa ja olen Reginan kestotilaaja, en katso uutisia tai seuraa politiikkaa, iltalehden sivuilla pyörähdän kerran päivässä ja sosiaalisinta elämäni on täällä internetissä. Joku varmaan voisi määrittää olevani oikeaa White Thrashiä, asuessani lähiössä, vuokrakaksiossa! Rakastan tatuointeja ja lävistyksiä ja uskokaa tai älkää, raja niidenkin suhteen menee jossain (ja se raja on ainakin omalla kohdalla aina vaan kauempana ja kauempana).

Syy miksi aloitin tämän blogin, oli varmaankin se, että pää on täynnä ajatuksia ja mielipiteitä jotka on voitava oksentaa jonnekin. Mielipiteissäni olen aika kärkäs, arvostan silti ihmisiä jotka uskaltavat tuoda eriävät mielipiteensä julki. Näihin eriäviin mielipiteisiin törmään tuon tuosta, sekin kai kertoo etten ajatusteni kanssa kulje useinkaan valtavirran mukana.

Tästä se lähtee

Oppia ikä kaikki... Ja paskan marjat sanon minä! Ei ole meinaan ensimmäinen kerta kun jumiudun johonkin muka tärkeään toimintaan ja unohdan ne valtaväestön mielestä oikeasti tärkeät toiminnot, kuten siivoamisen. Ja kuka muka väittää ettei ventovieraan blogin läpi kahlaaminen viikonlopussa ole tärkeää? No, niin tai näin, nyt se on tehty ja se vähemmän tärkeäkin homma on hoidettu, tosin sen aloittaminen venyi yli puolen yön... Sen seurauksena päätin priorisoida myös muita normi-ihmisille tärkeitä asioita kuten nukkumisen ja oman blogin aloittamisen niin, että tämä koneen näppäimistön naputteleminen vei voiton riittävästä määrästä yöunta. Ja huomenna kiittelen taas tämä loitavaa logiikan käyttöä jota jotkut kutsuvat aivotoiminnaksi.

Ja opinko tästä yhtään mitään? Mitä luultavammin en...